Vesistöjen kunnostustyöt muodostavat kuntayhtymän toisen tehtäväryhmän. Kuntayhtymä on teettänyt vesi- ja kalatutkimuksia ja yleissuunnitelmia sekä käytännön hoitotoimenpiteitä ja rakennustöitä veden laadun ja vesistön tilan parantamiseksi. Tavoitteena on luoda edellytykset monipuolisten virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittämiselle toimialueen vesistöissä. Vesistöjen kunnostushankkeet edellyttävät laajaa yhteistyötä, jossa kuntayhtymän tehtävänä on toimia jäsenkuntiensa asiantuntijaorganisaationa ja hankkeiden koordinaattorina.

Kuntayhtymän toimesta laadittiin 1980-luvulla Keravanjoen ja Tuusulanjärven kunnostussuunnitelmat. Vesistöjen kunnostustöiden toteutus aloitettiin 1980-luvun loppupuolella kuntayhtymän kunnostusrahaston varoilla. Töitä on toteutettu tasapuolisesti kaikissa neljässä jäsenkunnassa Keravanjoella, Tuusulanjärvellä, Rusutjärvellä, Lammaslammella ja Vantaanjoessa Vantaankoskella.

 

Kuntayhtymä toteutti 1980-luvun lopussa Keravanjoen lisävedenhankintajärjestelmän. Rakentamiskustannukset olivat 0,84 milj. euroa, josta valtio kustansi puolet. Puhdasta lisävettä on vuodesta 1989 lähtien johdettu Päijänne-tunnelista Ridasjärven kautta Keravanjokeen kesäaikana (16.5.-31.8.) keskimäärin lähes 5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Käyttökustannukset, noin 100 000 euroa vuodessa, jakaantuvat hyödynsaajina olevien neljän jäsenkunnan sekä Helsingin ja Hyvinkään kaupunkien kesken.

Tavoitteena on lisäveden avulla lisätä Keravanjoen kesäajan virtaamia ja parantaa vedenlaatua joen virkistyskäytön ja kalatalouden edellytysten turvaamiseksi. Lisävesi vähentää kuivina ja normaalisateisina kesinä merkittävästi joen rehevyyttä ja sameutta. Joen levämäärät alenevat virtausnopeuden kasvun ja fosforipitoisuuksien laimenemisen ansiosta.

Voimakkaat kesäsateet voivat toisaalta nopeasti samentaa veden ja samalla huuhtoa vesistöön hajakuormituksena ravinteita ja suolistoperäisiä bakteereja. Suuret virtaama- ja vedenlaatuvaihtelut selittyvät vähäjärvisen valuma-alueen luonteella. Valuma-alueen pinta-alasta (397 km²) peltojen osuus on suuri (28 %) ja peltojen maaperä on eroosiolle herkkää savea. Lisäksi haja-asutuksen jätevesien käsittelyjärjestelmissä on yhä puutteita. Lisäveden juoksutusta joudutaan sateista aiheutuvien tulvimishaittojen takia välillä rajoittamaan, jolloin vedenlaatu heikkenee. Joen virtauksen ja sameuden silminnähden kasvaessa onkin uimista syytä välttää.

Keravanjoella on kuntien kunnostamia ja valvomia uimarantoja Vantaalla Päiväkummussa ja Nikinmäessä ja Tuusulassa Kellokoskella. Kuntayhtymä osallistuu Keravanjoen vedenlaadun yhteistarkkailuun, josta Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry ( www.vhvsy.fi ) laatii vuosiyhteenvedot. Kuntayhtymä ja yhdistys ovat yhteistyössä ottaneet bakteerinäytteitä mm. Vantaan Satomäen ja Järvenpään Haarajoen väliseltä jokiosuudelta neljästä pisteestä kesäisin lähes viikoittain. Vuosina 1995-2003 otetuista 392 näytteestä 81 % täytti uimavesivaatimukset fekaalisten suolistobakteerien osalta ja vaihtelu eri pisteiden välillä oli melko pieni (78-84 %). Vaikka vuosien välinen vaihtelu voi olla suurempaa, soveltuu Keravanjoen keski- ja alajuoksu näiden tulosten perusteella ainakin välttävästi uimiseen huomioon ottaen sateista aiheutuvat rajoitukset. Joen yläjuoksun tilanne on selvästi parempi.

Kuntayhtymä on lisäksi luonut edellytyksiä joen virkistyskäytölle nostamalla vedenpintaa tekokoskityyppisillä pohjapadoilla Vantaan Havukoskella ja Keravalla. Kuntayhtymä on myös v. 1994 kunnostanut Tikkurilankosken padon ja rakentanut kalatien padon ohitse. Kalateiden rakentaminen Haarajoen ja Kellokosken patojen yhteyteen on edelleen suunnitteilla. Keravajoen tulvasuojelutyöt alajuoksulla toteutettiin valtion työnä vuosina 1991-1992.

 

Kun Järvenpään jätevedet ohjattiin vuonna 1979 meriviemäriin, parani pahoin rehevöityneen Tuusulanjärven tila aluksi nopeasti, mutta ei riittävästi. Lämpimänä kesänä 1997 rehevöitymishaitat levämassojen hajoamisesta syntyneine pahoine hajuhaittoineen kärjistyivät. Jo samana syksynä kuntayhtymä aloitti tehokkaan särkikalojen poistopyynnin ja asennutti järvelle seuraavaksi kesäksi alusveden happitilanteen parantamiseksi viisi hapetuskierrätyslaitetta.

Hoitokalastus ja tehokas hapetus 4-6 laitteella ovat vakiintuneet järven pitkäaikaisiksi hoitomuodoiksi. Molemmilla keinoilla on tavoitteena yhdessä vähentää ns. järven sisäistä kuormitusta eli fosforin kiertokulkua sedimentistä vesimassaan levien käyttöön. Jo aikaisemmin vuodesta 1989 lähtien kuntayhtymä oli selvittänyt sedimentin tilaa ja kuormittavuutta ja tehnyt vuosina 1993-1997 järvellä ja laboratoriossa kokeita järven suuren sisäisen kuormituksen leikkaamiseksi uudentyyppisellä savipeittomenetelmällä. Vaikka menetelmä antoi kokeilujen perusteella hyviä tuloksia, on toteutuksesta sen kalleuden ja toisaalta järven suuren ulkoisen kuormituksen takia luovuttu.

Osaltaan Pro Tuusulanjärvi -kansalaisliikkeen ansiosta käynnistyi vuonna 1999 kuntayhtymän koordinoima Tuusulanjärven kunnostamisprojekti valtion ja kuntien yhteistyöhankkeena. Se on kuulunut tärkeimpiin vesiensuojeluhankkeisiin Uudellamaalla, kun valtiolta on saatu vuosina 1999-2009 lähes 0,8 milj. euroa osarahoitusta hankkeelle. Järvenpään kaupungin ja Tuusulan kunnan rahoitusosuudet ovat olleet vähintään kaksinkertaiset valtion osuuteen nähden ja kunnat rahoittavat hanketta vielä vuoden 2009 jälkeenkin.

Tuusulanjärven tila on vuoden 1997 jälkeen tehokkailla kunnostustoimilla selvästi parantunut, mutta järvi vaatii jatkossakin useita toisiaan tukevia kunnostus- ja hoitotoimenpiteitä vielä paremman ja pysyvän tuloksen saavuttamiseksi. Järven tilan parantamisessa on keskeinen seurantakriteeri levien määrää kuvaava a-klorofyllin keskiarvopitoisuus kasvukaudella. Tavoitteena on alentaa a-klorofylliä 2000-luvun alun tilanteeseen verrattuna kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä, jolloin järvi olisi uimakelpoinen myös keskikesällä. Kesällä 2008 järven vesi oli sateiden seurauksena hyvin savisameaa, mikä esti sinilevien kasvun lähes kokonaan.

Suurimmat haasteet kohdistuvat ravinnekuormituksen vähentämiseen mm. kosteikkoja rakentamalla ja viemäröintialueita laajentamalla. Yhteistyötä tarvitaan erityisesti alueen viljelijöiden kanssa pelloilta tulevan kuormituksen vähentämiseksi. Valtion ja kuntien yhteisellä rahoituksella on v. 2009 valmistumassa yli 20 hehtaarin laajuinen Rantamo-Seittelin kosteikkovesialue suurimman tulopuron, Sarsalanojan varteen. Pienempiä kosteikkoja on tarkoitus vielä toteuttaa toisen suuren tulopuron, Mäyränojan, latvahaaroihin. Järven tulopurojen vesiä on ohjattu hajotusojastoja kaivamalla puhdistumaan rantojen vesikasvillisuuden valtaamilla alueilla. Rakennetut kosteikot ja hajotusojastot parantavat vesiensuojelun ohella järven Natura-alueiden linnustonsuojeluarvoa.

Kuntayhtymä säännöstelee Tuusulanjärveä ja seuraa Tuusulanjärven vedenkorkeutta ja virtaamaa. Uudenmaan ympäristökeskus seuraa Tuusulanjärven vedenlaatua. Tuusulanjärvestä ja sen kunnostuksesta on tarkempi kuvaus järven kotisivuilla www.tuusulanjarvi.org.

 

Tuusulanjärven valuma-alueella sijaitseva Rusutjärvi on luonteeltaan pienehkö (pinta-ala 133 ha), matala (suurin syvyys 3 m) ja rehevä järvi. Rehevöityminen kiihtyi 1980-luvulla. Pahin rehevöitymiskierre saatiin katkaistua vuosina 1986-1990 toteutetun hoitokalastusprojektin avulla. Järven tila parani merkittävästi vuonna 1991 (kuva). Kesäkuussa 1992 otettiin käyttöön vesiensuojelun kuntayhtymän rahoittama lisäveden hankintajärjestelmä, jonka investointikustannukset olivat 0,49 milj. euroa. Lisävettä pumpataan Päijänne-tunnelista pääasiassa touko-syyskuun välisenä aikana vuosittain noin kolme miljoonaa kuutiometriä. Tällöin järven vesi vaihtuu kaksi kertaa vuodessa luontaisen yhden kerran sijasta. Käyttökustannuksista (50 000 euroa/vuosi) vastaavat Tuusula, Järvenpää ja Kerava. Järveä on 1980-luvun lopulta lähtien ilmastettu usein talvisin. Nykyisin järvellä on käytössä Waterix-ilmastin. Ranta-alueita on 1990-luvun lopulta lähtien kunnostettu vesikasveja niittämällä ja ruoppaamalla umpeenkasvaneita lahdelmia. Kahden tulopuron suualueille on rakennettu kosteikko ja laskeutusallas.

Niukkaravinteinen lisävesi laimentaa merkittävästi Rusutjärven fosforipitoisuutta, mutta järven sinilevämäärät eivät silti ole vähentyneet riittävästi. Ajoittain runsas sinilevien määrä vähentää edelleenkin uimarannan kävijämääriä. Kesällä 2008 järvessä oli normaalia enemmän sinilevää, sillä lisävettä ei voitu johtaa järveen lainkaan kesinä 2007 ja 2008 Päijänne- tunnelin korjaustöiden takia. Uudenmaan ympäristökeskus seuraa Rusutjärven vedenlaatua.

Tuusulan kunnan toimesta perustetun työryhmän työn tuloksena on Rusutjärvelle vuonna 2004 valmistunut kunnostusohjelma. Lähivuosina ohjelma pitäytyy jo käynnissä olevien tai aiemmin kokeiltujen hankkeiden sekä vesiensuojelutöiden tehostamiseen.

 

Lammaslampi on ruskeavetinen ja rehevä pikkujärvi (pinta-ala 7 ha), joka sijaitsee Vantaan Pähkinärinteessä Espoon Pitkäjärven valuma-alueella. Kuntayhtymä aloitti Lammaslammen tilan seurannan v. 1994 ja toteutti seuraavat kunnostustyöt:

• uuden väliaikaisen ilmastimen hankinta (1995)
• fosforinsaostuskokeilu rautakemikaalia jäälle levittämällä (kevät 1996)
• pohjasedimentin ruoppaus kolmasosalla järven alasta (syksy 1997)
• kiinteän ilmastuskaivon rakentamisen rannalle (syksy-talvi 1997).

Järvestä on myös poistettu vähäarvoista kalaa muutamaan otteeseen mm. kalastusseurojen talkootyönä. Vantaan kaupungin toimesta tehtiin maisemallinen rantaruoppaus keväällä 2001 ja rakennettiin kosteikko ainoaan tulopuroon kesällä 2004.

Lammaslampi on edelleenkin luonteeltaan varsin rehevä, mutta sinilevää esiintyy harvoin. Yleisenä esiintyvä limalevä Gonyostomum semen voi aiheuttaa uimareille kiusaa liimautumalla ihoon, mutta on muuten haitaton. Rannalla esiintyviä sorsia ei pidä ruokkia, sillä uimapaikalla ne voivat aiheuttaa hygieenistä haittaa. Lammaslammen tilan seuranta jatkuu Vantaan kaupungin rahoittamana.